Kirjoittanut Sonja Karppanen

Kuukautisten ympärillä on pyörinyt kautta aikain myyttejä ja uskomuksia sekä valtava määrä häpeää, josta olemme nyt vähitellen Suomessa alkaneet toipumaan. Nyt onkin hyvä aika pysähtyä pohtimaan kuukautisten ja kestävän kehityksen yhteyttä.

Itselleni häpeän muurin murtumisen aikajana konkretisoitui Korento ry:n nuorisotiimiläisen Janika Kurkisen (17v.) keskustelussa isoäitinsä kanssa. Janikan isoäiti oli elänyt ajassa, jossa kuukautissuojat olivat kaupassa tiskin takana ja kassalla sitten pyydettiin ”niitä” ja myyjä laittoi suojat paperipussiin piiloon. Kahdessa sukupolvessa on siis Suomessa menty siihen, että kuukautispositiivisuus on levinnyt ei vain kauppojen hyllyjen runsaaseen valikoimaan erilaisia suojia vaan myös somepuheeseen ja taiteeseen (jos et vielä ole tutustunut kuukautisverellä maalaamisen ilmiöön niin suosittelen tekemään googlailua 😉). Globaalistihan asiat eivät ole näin hyvin ja esimerkiksi Intiassa kuukautiset ovat edelleen häpeän aihe ja suojien ostaminenkin usein hankalaa. Monissa kehitysmaissa naisten kuukautishygienian puute suoraan vaikuttaa naisten pienempään osallisuuteen yhteiskunnassa. Näistä moninaisista ongelmista, joihin verrattuna Suomi vaikuttaa uskomattoman tasa-arvoiselta ja ongelmattomalta, voisi kirjoittaa vaikka kirjan. Nyt ajattelin kuitenkin keskittyä Suomen tilanteeseen ja epäkohtiin meillä.

Mitä, juurihan kerroin, miten hyvin asiat meillä on! No, valitettavasti ongelmakohtia on meilläkin edelleen ja ne liittyvät olennaisesti kestävään kehitykseen.

Selkein yhteys kestävään kehitykseen liittyy kertakäyttöisiin kuukautissuojiin. Tamponit ja terveyssiteet eivät ole uusia keksintöjä, mutta ajan myötä ne ovat tuotekehityksen kautta täyttyneet kestämättömillä materiaaleilla, varsinkin muovilla. Hygienia- ja muista syistä tätä muovia ei kierrätetä. Per menstruoiva menee noin 11 – 17 tuhatta suojaa vuodessa, mikä vastaa 125-150 kiloa jätettä (lähde: sitra.fi), keskimäärin menkkojen kanssa eletään noin 40 vuotta ja tilastokeskuksen mukaan 2018 Suomessa oli 2 795 tuhatta naista, täten vuodessa muodostuva kuukautissuojajätteen määrä Suomessa yksin on yli 10 000 kiloa vuodessa.  Lisäksi monissa maissa osa tamponeista huuhdellaan vessan pöntöstä alas ja ne päätyvät valtameriin, kuten myös monia muita kuukautistuotteita: mm. siteitä ja asettimia. Jäteongelman lisäksi monet ovat ilmaisseet huolensa kertakäyttöisiin siteisiin ja tamponeihin liittyvistä terveysongelmista, kuten limakalvojen kuivumisesta. Näihin ongelmiin on onneksi jo kehitetty monta ratkaisua, joista kenties tunnetuin on kuukautiskuppi eli kuukuppi, mutta sen lisäksi on kankaisia uudelleenkäytettäviä suojia sekä kuukautispöksyjä. Hyödyt ovat kiistattomat: paremmat ympäristölle, paremmat kukkarolle ja paremmat terveydelle.

Kuukautissuojien jäteongelma on kuitenkin se jäävuoren huippu, näkyvä osa laajempaa ongelmaa. Yksi edelleen usein pinnan alle jäävä ongelmakohta on kuukautisköyhyys (eng. period poverty). Kuukautisköyhyys määritellään köyhyydeksi, joka ilmenee siinä, ettei henkilöllä ole varaa kuukautissuojiin. Minusta merkitys kuitenkin tulisi laajentaa koskemaan kaikkea varattomuutta, joka johtaa kuukautishygienian ja -terveyden kärsimiseen. Näin termi laajenisi kattamaan esimerkiksi sen, kun ei ole varaa ostaa vaikkapa hiivatulehdushoitoa. Kuukautisköyhyyttä pidetään liian usein vain kehitysmaiden ongelmana ja vaikka kehitysmaissa ongelma on kiistatta laajempi, esiintyy Suomessakin kuukautisköyhyyttä. Ilmiötä myös ympäröi oman kokemukseni mukaan edelleen häpeä, joten rikotaan sitä hieman: Allekirjoittanut kuului kuukautisköyhyyden piiriin 2012. Perhe ja ystävät auttoivat minut tilanteen yli, kun edes sosiaalitoimen tukien jälkeen ei rahat riittäneet. 

Kuukautisköyhyys Suomessa turhauttaa minua, koska tähän on jo ehdotettu ratkaisua (tai ainakin osittaista sellaista): tamponiveron poisto. Suomessa kuukautissuojista maksetaan 24% arvonlisäveroa eli sitä yleisintä tavaroita ja palveluita koskevaa, kun taas elokuvissa käynnistä, kirjoista sekä lääkkeistä ja muista apteekin terveystuotteista maksetaan 10% arvonlisäveroa. Sekä poliittiset tahot, että esimerkiksi Naisjärjestöjen keskusliitto ovat esittäneet, että kuukautissuojien verotus muutettaisiin 10% alennettuun verokantaan. Viimeksi aiheesta käytiin tiuhaan keskustelua 2019 keväällä, kun Euroopan parlamentti suositteli jäsenmaita poistamaan tamponiveron. Veronalennus ei kuitenkaan toteutunut Suomessa.

Verotuksen lisäksi kuukautisköyhyyteen voitaisiin puuttua kuntatasolla sosiaalipalveluissa. Vähätuloisten kuukautisköyhyys voitaisiin osin ratkaista esimerkiksi ilmaisella kuukupilla sosiaalitoimen kautta. Toisin kuin monissa kehitysmaissa, Suomessa on jo olemassa systeemejä, millä voimme puuttua kuukautisköyhyyteen.

Suomi on tasa-arvon esimerkkimaa, tai niin minulle opetettiin ala-asteella. Aikuisena olen joutunut kuitenkin kyseenalaistamaan esimerkillisyytemme. Kun kohtaamme faktat, että kuukautisköyhyyttä ilmenee myös meillä ja verotuksessamme ei toteudu täydellinen tasa-arvo, on helpompi käsittää, että tasa-arvo ei yleensäkään aina toteudu kuten toivoisimme yhteiskunnassamme. Gynekologisessa potilasjärjestö Korento ry:ssä vapaaehtoisena toimiessani olen kohdannut monenlaisia menstruoivia ja kuullut kokemuksia kaikkialta Suomesta. Yksi minusta suurimmista epäkohdista on kuukautisiin liittyvän kivun edelleen jatkuva vähättely ”vain naistenvaivoina”. Menstruoivat kohtaat vähättelyä usein niin lääkärissä, koulussa kuin työpaikalla. Valitettavan harva tietää ja ymmärtää, että kovan kuukautiskivun taustalla voi myös olla sairaus, esimerkiksi endometrioosi, jota noin 200 000 ihmistä Suomessa sairastaa eli joka kymmenes kohdun kanssa syntynyt.

Tällä viikolla vietämme endometrioosiviikkoa ja Suur-Jyväskylän lehden artikkelissa (25.3.2020) endometrioosia sairastava Eveliina Kautto kertoi, kuinka päätyi kipujen aiheuttaman työkyvyn laskun vuoksi irtisanoutumaan työpaikaltaan. Eveliinan kokemuksen lisäksi olen kuullut, kuinka ylennystä ei haeta tai myönnetä, koska sairaus, joka oireilee kovina kuukautiskipuina, on aiheuttanut poissaoloja. Olen kuullut, kuinka sairastava on saanut esimieheltä huomautuksen, että kuukautiskivut eivät ole syy olla poissa töistä. Vaikka nämä kokemukset ovat endometrioosia sairastavilta on hyvä huomioida, että myös muut sairaudet voivat aiheuttaa erittäin kovia kuukautiskipuja. Tämä toiminta toistuu meidän tasa-arvon mallimaassamme tänäkin päivänä ja näin vaikuttaa menstruoivan väestön asemaan ja osallisuuteen yhteiskunnassamme.

Kestävän kehityksen tavoitteisiin kuuluu, että puutumme kuukautisiin liittyviin epäkohtiin, jotka liittyvät ympäristöömme, vesistöihimme, hyvinvointiin ja terveyteen sekä sukupuolten väliseen tasa-arvoon yhteiskunnassamme. Haastan erityisesti kunnalliset päättäjät pohtimaan, voisiko sinun kuntasi olla ensimmäinen, joka tarjoaa kestäviä kuukautissuojia kuukautisköyhyydestä kärsiville? Menkkapositiivisuuden lisäksi meidän tulee edistää vastuullista kuukautispuhetta tekojen tasolla, sitoutumalla faktatietoon myyttien sijasta sekä kestävän kehityksen tavoitteisiin.

Viittaukset:

https://www.tilastokeskus.fi/tup/suoluk/suoluk_vaesto.html

https://www.ksml.fi/sjl/N%C3%A4kym%C3%A4t%C3%B6n-n%C3%A4kyv%C3%A4ksi/1531480

Lue lisää kestävästä kehityksestä ja kuukautisista:

https://www.eea.europa.eu/fi/ymparisto-signaalit/signaalit-2014/lahikuva/lahikuvassa-merissamme-oleva-jate

https://www.wwf.org.uk/updates/how-does-plastic-end-ocean

https://kestavakehitys.fi/agenda-2030

Lue lisää vastuullisesta kuukautispuheesta ja endometrioosista:

Share This