The derivative of the natural logarithm is one divided by x. Ymmärsitkö? Ehkä. Luonnollisen
logartimin derivaatta on yksi jaettuna x:llä. Ymmärsitkö nyt? Todennäköisesti. Vaikka
merkittävä osa suomalaista osaa luontevasti englantia, huomaa moni kyseisten lauseiden
sisällön omaksunnan haastavuudessa eron. Käymmehän me koulua sekä keskutelemme usein
arjessa vain maksimissaan muutamalla kielellä.
Suomalaisissa kouluissa esiintyvät oppilaiden kielimuurit kohosivat eteeni henkilökohtaisesti
vuonna 2021, kun löysin itseni opettamasta mistä x:n löytää ainoastaan kiinaa puhuvalle
oppilaalle. Minun ja hänen onneksi matematiikka on pitkälti universaali kieli. On
luonnollista, että ymmärrämme ilmiöitä helpoiten omalla äidinkielellämme. Opettajalta ei
kuitenkaan ole kohtuullista vaatia yli-inhimillistä kielitaitoa. Muurien murtaminen tuntuu
mahdottomalta.
Ajakuluessa myös muurinmurtajien työkalut kuitenkin kehittyvät, ja viimeisimpänä pakkiin
on ilmestynyt ihmetystä aiheuttava monitoimityökalu, generatiivinen tekoäly. Opettajan
apulaiseksi on jo tänä päivänä mahdollista kouluttaa jokaista maailman kieltä taitava
kielimalli, jolloin kukaan luokassa ei jää täysin ilman apua. Tekoälyyn liittyvät ratkaisut
myös kehittyvät alati. Tärkeää kuitenkin tekstini edetessä on pitää mielessä, että tekoäly – tai
mikään muukaan teknologia – ei tule korvaamaan ihmisen roolia kasvattajana tai sosiaalisena
turvana.
En myöskään halua maalata ruusuisia kuvia muistuttamatta, että sudenkuoppiakin tekoälyn
kehityksessä on olemassa. Väärinkäytettynä yleisesti kaikki teknologia saattaa vieraannuttaa
nuoria kehitykselle tärkeistä sosiaalisista suhteista, sekä totuttaa yksilöitä vääränlaisiin
käyttäytymismalleihin. Katse tulee siis pitää eteenpäin samalla muistaen vilkuilla alas
mahdollisten kuoppien varalta. On tärkeää jatkaa askeleiden ottamista, sillä horisontissa
siintää ratkaisuja kohti tasa-arvoisempaa koulutusjärjestelmää.
Yksinkertaistetusti jokainen koulutusjärjestelmä, joka rakennetaan tyydyttämään jokaista
oppijaa, ei viime kädessä tyydytä juuri ketään. Huomaamme olevamme yksilöitä
kuvatessamme niin musiikkimakuamme kuin oppimistottumuksiammekin. Yksi oppii
parhaiten kuvien avulla, toinen lukemalla ja kolmas tehtävien kautta. Luokkahuoneessa on
hankala keskittyä, ja aamutuntien energiaistaso ei innosta oppimaan yhtälöistä.
Luokkakokojen kasvaessa on opettajan mahdotonta tyydyttää jokaisen oppijan tarpeet. Mistä
löytää ratkaisu, tai edes askel ratkaisua kohti?
Arvaatkin varmaan jo mitä ehdotan. Tekoälyn avulla voidaan yksilöidä oppimispolkuja, ja
mahdollistaa ajatus oppimisesta jatkumona. Kielimallin on mahdollista oppia käyttäjästä, ja
mukauttaa vastauksia yksilölle sopivimmaksi. Jos opit parhaiten tekemällä tehtäviä, ja olet
sen kertonut tekoälyyn pohjautuvalle tuutorillesi, voidaan kysymyksestäsi: “Mikä on
Pythagoraan lause?” muodostaa edelleen soveltava kysymys ratkaistavaksesi vaivattomasti
sekä paikasta että ajankohdasta riippumatta. Kuulostaako helpolta ja ilmiselvältä ratkaisulta?
Sitä se ei valitettavasti pelkästään ole.
Haasteena sekä tämänkaltaisen ratkaisun toteutumisessa käytännön tasolla tulee olemaan
tekoälyn käytön hallitseminen. Kirjoitushetkellä tekoälyn käyttäminen vaatii yksilöltä
toiminnanohjausta, taitoa kysymysten asetteluun sekä ymmärrystä kysyä jatkokysymyksiä.
Taidon hallitseminen ei siis ole itsestäänselvyys, vaan sen eteen tulee nähdä vaivaa niin
yksilön kuin yhteiskunnankin tasolla. Eivätkä tekstissä jo esittämäni ratkaisun kaltaiset
työkalut loksahda käyttäjilleen käteen täysin vaivatta. Kuitenkin sosiaalinen kestävyys kasvaa
eittämättä tulevaisuuden perustaidon lisääntyessä, jokaisen saadessa taskuihinsa uuden
internetiin tietyiltä osin verrattavissa olevan työkalun – tekoälyn.
Mikäli – eittämättä myös optimistiset – kuvaukseni toteutuvat, lisääntyy sosiaalisen
kestävyyden ohella myös väistämättä taloudellinen kestävyys. Personoidun tuen
mahdollistama yleinen osaamistason kasvu resonoi luonnollisesti työelämän kompetenssin
kanssa, joka voi edelleen mahdollistaa muun muassa uusien innovaatioiden synnyn.
Koulutuksen taloudellista kestävyyttä voi olla mahdollista lisätä esimerkiksi siirtämällä
resurssien painoarvoa korostamaan oppijoiden sosiaalista kohtaamista.
Teknologiset innovaatiot ovat välttämättömyys kestävän kehityksen tavoitteiden
saavuttamiseksi. Niihin tulee siis suhtautua optimisesti, mutta ei kuitenkaan naiivisti.
Koulutuksen laatu sekä tasa-arvo eivät ole ainoita osa-alueita, jotka tulevat hyötymään
tekoälyn kehittymisestä. Esimerkiksi tekoälyn avulla on mahdollista löytää kestäviä
ratkaisuja niin ilmastonmuutoksen kuin terveydenhuollon saralla. Elämme todella
merkityksellistä, nopeatahtista sekä mielenkiintoista aikakautta. Näin ollen jokaisen
yksilönkin kannattaisi tutustua edes hiukan tekoälyyn, sillä uusiin teknologioihin liittyvän
tiedon sekä ymmärryksen lisääntyessä kasvaa myös yksilöiden välinen tasa-arvo. Mitä siis
odotat? Mene, kokeile ja opi!
Kirjoittajasta:
Johannes Korpela on helsinkiläinen tekniikan ylioppilas ja Nuorten Agenda 2030 -ryhmän jäsen. Vapaa-ajallaan hän työskententelee tekoälyn kanssa projektissaan Assari (ulkopuolinen sivusto). Johannes uskoo tekoälyn tuovan yhteiskuntaamme merkittäviä, erityisesti myös positiivisia, muutoksia jo seuraavien vuosien sisällä.