Tässä blogisarjassa Vilho Nuorten Agenda2030 -ryhmästä kirjoittaa pohtivasti nykyisen talousjärjestelmän ongelmista ja niihin esitetyistä, astetta radikaalimmista ratkaisuista. Toisin sanoen ei jämähdetä nykyisen järjestelmän hienosäätöön, vaan esitellään sitä kokonaisvaltaisesti muuttavia ratkaisuja. En ole opiskellut taloustiedettä lukion kurssia enempää, joten tietoni perustuvat omaan lukemiseeni ja havaintoihini. Tarkoituksenani on oppia aiheesta lisää siitä kirjoittaessani, ja teen samalla myös kurssitehtävää kouluun. Tervetuloa oppimismatkalle kanssani!

Tässä blogisarjan neljännessä osassa käsittelen kohtuutaloutta. Kirjoitus perustuu valtaosin Maaseudun Sivistysliiton alaisen poliittisen Ajatuspaja Alkion raportin “Kohtuutalouden vaihtoehto” (Myllylä, 2023) 1. päälukuun ”Miksi kohtuutalousajattelu on pinnalla?”. Kirjoituksen alaotsikot ovat raportin mukaiset. Lisäksi tutkimuslähteistä viitataan vasta tämän jälkeen ilmestyneeseen “Is green growth happening? An empirical analysis of achieved versus Paris-compliant CO2–GDP decoupling in high-income countries” -tutkimukseen (Vogel & Hickel, 2023) arvostetussa tiedelehdessä The Lancetissa.

Linkki edelliseen blogiin: Talous ja kestävyys, osa 3: Kiertotalous – Nuorten Agenda2030 -ryhmäläisen Blogi

… 

”Kohtuutalouden vaihtoehto – Talousajattelun uusi aika nousemassa globaalien kriisien keskellä” –raportti (Myllylä, 2023) on ensimmäinen laatuaan modernia alkiolaisuutta (Wikipedia) edustavan Ajatuspaja Alkion “Kolmannen tien kohtuutalous“ -tutkimushankkeessa, jossa julkaistaan vuosien 2023–2025 aikana 3–4 osaraporttia ja niiden myötä ehdotuksia politiikkatoimiksi.

Tutkimusraportti on luonteeltaan kirjallisuuskatsaus ja hankkeen raporteista kokonaisvaltaisin – loppujen on määrä syventyä tiettyyn alueeseen. Raportti on julkaistu kesällä 2023. Tämä blogikirjoitus on luonteeltaan kommentoiva referaatti raportin ensimmäisestä pääluvusta ja jatkuu myöhemmmällä kahdella osalla.

Kohtuutalous ja EU 

Ensimmäisessä kolmesta pääluvusta aiheena on, “Miksi kohtuutalousajattelu on pinnalla?”. Jo ingressistä selviää, että merkittävässä roolissa on EU. Siinä kerrotaan, miten EU-parlamentissa järjestettiin toukokuussa 2023 hyvinkin korkeatasoinen, 7000-päinen konferenssi, jonka aiheena oli kasvun jälkeiseen aikaan pääseminen – siis kohtuutalouden (engl. degrowth, yhdeltä suomenkieliseltä nimeltään talouslasku), keskeinen ajatus.

Konferenssin keskeisiä tavoitteita olivat mm. haastaa vallitsevaa uusliberalistista (Wikipedia) talous- ja muuta politiikkaa sekä löytää maailmanlaajuisesti yhtenäisiä kansantalouden mittareita, jotka eivät sivuuttaisi sosiaalisia ja ekologisia tekijöitä. Tarkemmin ottaen kohtuutalous oli yksi konferenssin kolmesta päänäkökulmasta vihreän kasvun ja kasvun jälkeisen talouden (post-growth) ohella.

Kokouksessa todettiin Myllylän (2023, s. 4) mukaan asioita, jotka ovat pitkään olleet kansalaisjärjestöjen ja muiden –liikkeiden yksityisomaisuutta. Nykyinen talousjärjestelmä ja koko ”hyvinvointivaltion idea” todettiin luonteeltaan köyhyyttä vain ”tarveharkintaisesti lievittäväksi”, ei sitä poistavaksi. Enemmistö osallistujista totesi kohtuutalouden vaihtoehdon ns. vihreää siirtymää paremmaksi, koska sekin perustuu kasvuun ja sen myötä “pitkälti tekno-optimismiin ja resurssien ylihyödyntämiseen etenkin globaalissa etelässä varakkaiden maiden ‘vihertyessä’”. 

Suomalaistutkijoiden havaintojen perusteella todellisuus ei kuitenkaan ollut niin ruusuinen, kuin edellä kuvatusta saattaisi ajatella, vaan tieteen ja politiikan välillä vallitsi edelleen railo: “akateemiset tutkijat ja eri tahojen asiantuntijat ottivat puheenvuoroissaan rohkeasti irtiottoa kasvutaloudesta tutkimustietoon perustuen. Poliittiset päättäjät pitelivät vielä kiinni vihreän kasvun ideasta ja toistelivat EU:n menneitä saavutuksia”.

Älä ammu viestintuojaa 

Raportin ensimmäisen pääluvun toinen osio alkaa kertomuksella, miten keväällä 2023 “Espanjan kansallisen sääviraston AEMET:n meteorologit alkoivat saada poikkeuksellisen paljon vihaviestejä – – Ihmiset syyttivät asiantuntijoita säätilanteen liioittelusta, valehtelemisesta tai jopa sään hallitsemisesta”. Sääolosuhteet todella olivat tuolloin äärimmäiset, mikä oli kuitenkin vain maistiainen tulevasta. Tämä on myös vain yksi esimerkki siitä, miten juurikin viestituojan ampuminen on monille luontaisin tapa ottaa vastaan hälyttävät viestit planeettamme tilasta. 

Denialismi onkin tavallaan hyvin ymmärrettävä ja jo ajat sitten ennustettu reaktio elämämme perusteiden uhkaavalle ja jo tapahtuvalle romahtamiselle, mutta sillä luonnollisesti kaivamme omaa kuoppaamme. Myllylä (2023, s. 6) mainitsee kolme esimerkkiä tieteentekijöiden vakavista varoituksista vuosilta 2018-2023. Planeetan rajojen ylittyminen ja ilmastotavoitteiden karkaaminen todetaan kiireellisiksi, kaiken aikaa toteutumassa oleviksi uhkakuviksi. Sen jälkeen ilmastokysymystä käsitellään Suomen kontekstissa, hiilinielujen todettuun romahdukseen keskittyen.

Irtikytkennän fantasia 

Ensimmäisen pääluvun viimeinen osio käsittelee vallitsevaa ajattelutapaa, jonka mukaan kasvihuonekaasupäästöjen (sekä muiden ympäristöhaittojen) kasvun voisi erottaa materialistisesta talouskasvusta ns. puhtailla teknologioilla – uusiutuvilla energiamuodoilla – siten, että ympäristöhaitat kasvaisivat hitaammin. Tarkemmin ottaen edellä kuvattu on suhteellista irtikytkentää. Absoluuttista irtikytkentää sen sijaan edustaa ympäristöhaittojen väheneminen talouden kasvaessa. Nämä ovat myös välttämättömiä vihreän kasvun ja kiertotalouden taustaoletuksia (Vaden ym., 2019, Myllylän, 2023, mukaan).

Fantasiasta puhuminen on kuitenkin enemmän kuin aiheellista. Kuten Vogel ja Hicks (2023) toteavat, absoluuttistakin irtikytkentää tietyissä tapauksissa tapahtuu, mutta se ei ole lähelläkään tarvittavaa mittaluokkaa: “Saavutetuilla (päästövähennys)tasoilla mailta (jotka ovat saavuttaneet absoluuttisen irtikytkennän) kuluisi keskimäärin yli 220 vuotta vähentääkseen päästöjään 95%, päästäen 27 kertaa niiden jäljellä olevan ‘reilun osuuden’ 1,5 asteen hiilibudjetista. Päästäkseen näihin rajoihin, irtikytkennän tasojen pitäisi keskimäärin kasvaa kymmenkertaisiksi vuoteen 2025 mennessä” (suomennus vapaasti kirjoittajan).

Toisin sanoen tavoitteiden saavuttaminen tällä tavoin on utopiaa ja todellisuudessa tarvitaan kasvun jälkeistä taloutta, minkä em. artikkelin kirjoittajatkin toteavat. Tämä kaikki puhumattakaan siitä, että irtikytkentä yhdellä saralla (ilmastopäästöissä) voi tarkoittaa haittojen kasvamista toisella (esim. ja erit. luontokato), ja valtiotasolla tapahtuva tarkastelu jättää herkästi asioita huomioimatta globaalissa taloudessa. Uusiutuvan energian teknologiat, kuten aurinkopaneelit tai tuulivoimalat tuotetaan nekin vähintään osittain uusiutumattomia varantoja kuluttaen (Myllylä, 2023, s. 9).

Lopussa kerrotaan Euroopan ympäristökeskuksen EEA:n, joka on tehnyt korkeatasoista työtä ”muutoksen narratiivien” parissa, todenneen: ”’koska talouskasvun ja resurssien kulutuksen maailmanlaajuista absoluuttista irtikytkentää ei tapahdu, tarvitaan todellista luovuutta: miten yhteiskunta voi kehittyä ja kasvaa ensin laadultaan (esim. tarkoitus, solidaarisuus, empatia) määrän (esim. aineellisen elintason) sijaan, ja oikeudenmukaisemmalla tavalla?’” Näin lukija johdatellaan seuraavaan päälukuun 2: “Mistä kohtuutaloudessa on kyse?” Tätä käsittelen myös itse seuraavassa blogissani.

… 

Tämä kirjoitus jatkuu samaa aihetta ja raporttia käsittelevillä kirjoituksilla blogisarjan kahdessa seuraavassa osassa helmi-maaliskuussa. 

Lähteet / Lue lisää: 

Myllylä, S. Taloutemme perusta on murenemassa- missä on ”Talous B”? – Ajatuspaja Alkio, 18.12.2023

Myllylä, S. (2023). Kohtuutalouden vaihtoehto. Ajatuspaja Alkio. KohtuutaloudenVaihtoehtoFinal-1.pdf (ajatuspajaalkio.fi) 

Vogel, J. & Hickel, J. (2023). Is green growth happening? An empirical analysis of achieved versus Paris-compliant CO2–GDP decoupling in high-income countries – The Lancet Planetary Health. (7, 9).

Vilho Ruokolainen

Kirjoittaja on Nuorten Agenda2030 -ryhmän jäsen ja yksi viestintävastaavista kaudella 8/2023–8/2025.

Share This