Valmistuin viime vuonna yhteen maailman upeimmista, vaativimmista ja vaikutusvaltaisimmista ammateista, minusta tuli opettaja. Minulle kasvatus ja koulutus ovat avain kestävyyshaasteiden ratkaisuun, sillä ne antavat meille paitsi tietoa ja ymmärrystä kaikesta ympärillä olevasta, myös välineitä rakentaa kestävämpää tulevaisuutta kaikille.
Kasvatuksen ja koulutuksen avulla on mahdollista lisätä tietoa ja ymmärrystä monimutkaisista ja globaaleista haasteista, kuten ilmastonmuutoksesta, sen syistä ja seurausten eriarvoisesta jakautumisesta. Samoin voidaan tukea myötätunnon piirin laajentumista sekä edistää ekososiaalista sivistystä, jossa suhde muuhun maailmaan rakentuu myötätunnosta, kohtuullisuudesta, kyvyistä tasavertaiseen vuorovaikutukseen sekä seuraamustietoisesta käyttäytymisestä.
Arvomaailma kestämättömän elämäntavan taustalla
Yksi syy, joka osaltaan on ajanut meidät kestämättömälle ilmastokriisin ja luontokadon tielle, on kulttuuriamme ja maailmankuvaamme pitkään johtanut ajatus ihmisen ja luonnon erillisyydestä. Nykyisen hyvinvointimallimme taustalla on vääristynyt luontosuhde. Ihminen on onnistunut sopeutumaan elämään, jossa emme ole yhtä riippuvaisia luonnosta, kuin aiemmin. Ilmastonmuutoksen ja koronapandemian myötä ihmisen riippuvuus ja alistuneisuus luonnolle tuli kuitenkin jälleen esiin.
On täysin selvää, että nykyinen luonnonvarojen ylikulutukseen perustuva elämäntyylimme on kestämätön. Sen vuoksi juuri meidän, joiden hiilijalanjälki on nykyään ja historiallisestikin yksi kaikista suurimmista, on pystyttävä tarkastelemaan kriittisesti tarvettamme kuluttaa yhteisiä luonnonvaroja.
Tarvitsemme ekososiaalista sivistystä ja oikeudenmukaisuutta
Perusopetuksen opetussuunnitelmastamme löytyy arvopohjasta ekososiaalisen sivistys, joka tavoittelee hyvää elämää maapallon kantokyvyn rajoissa. Ekososiaalisesti sivistynyt ihminen ymmärtää oman hyvinvointinsa riippuvan toisten ihmisten ja luonnon hyvinvoinnista. Hyvinvointia ei mallin mukaan tavoitellakaan enää rajallisten luonnonvarojen ylikuluttamisen kautta, vaan esimerkiksi yhteydestä luontoon ja muihin ihmisiin, millä ei ole rajoja samalla tavalla, kuin maapallolla.
Ekososiaalinen sivistys on yhteydessä eko-oikeudenmukaisuuden ajatukseen, jonka mukaan ihminen elää osana laajaa ja kompleksista maailmaa, ja ihmisen hyvinvointi on riippuvainen siitä, miten hän oppii suojelemaan tuota maailmaa. Sana “suojeleminen” antaa mielestäni myös väärän kuvan ihmisen ja luonnon suhteesta, sillä luonto ei tarvitse ihmistä suojelemaan itseään muilta kuin ihmisiltä itseltään.
Avataan eko-oikeudenmukaisuutta vielä hieman lisää. Oikeudenmukaisuudella tarkoitetaan reiluutta ja molemminpuolista vastuuta. Globaalissa yhteisössä oikeudenmukaisuuden piiriin kuuluu kaikki elollinen. Näin ollen kannamme vastuuta omista toimistamme niin muita ihmisiä kuin ympäristöä kohtaan. Samalla meidän on huomattavasti helpompaa olla myötätuntoinen sellaisia kohtaan, jotka jakavat samoja kokemuksia tai ovat muuten samankaltaisia kuin me. Esimerkiksi kun ei ole yhteistä kieltä, on annetut viestit helpompi jättää huomiotta.
Globaalin oikeudenmukaisuuden ja ilmastonmuutoksen kannalta olisikin tärkeää pystyä kasvatuksen ja koulutuksen keinoin laajentamaan myötätunnon piiriä koskemaan myös muita kuin omankaltaisiaan. On ymmärrettävä ja välitettävä siitä, miten oma toiminta vaikuttaa toisiin ihmisiin ja luontoon myös muualla. Tämä vaatii myötätunnon lisäksi myös systeemistä ajattelutapaa oman toiminnan seurausten tarkastelemiseksi.
Globaali eriarvoisuus on kiinni yhteiskunnan rakenteissa
Jotta voimme purkaa globaalia eriarvoisuutta ja tarttua monimutkaisiin globaaleihin haasteisiin, on meidän tarkasteltava niitä kokonaisuutena. Kun ymmärrämme juurisyyt, on meidän mahdollista tarttua niihin.
Kulttuuriimme on juurtunut syvään ajatus olemassa olemisen hierarkiasta – oli se sitten ihmisen ja luonnon tai toisten ihmisten välillä. Esimerkiksi ekofeminismin mukaan naisen ja luonnon hallinnan logiikalla on yhteys muuhun huonoon sosiaalisuuteen, kuten lajisortoon, rasismiin ja jälkikolonialistiseen eriarvoisuutta ylläpitävään globalisaatioon. Samaan aikaan nykyisen hyvinvointimallin taustalla on aineellisen vaurauden ylikorostuminen ja eriarvoisuuden kasvu, minkä myötä globaalia eriarvoisuutta pidetään hyväksyttävänä.
Samoin ilmastonmuutoksen seuraukset jakautuvat eriarvoisesti niin globaalisti kuin ylisukupolvisesti, ja suurimpia kärsijöitä ovat ihmiset, jotka eivät ole ilmastonmuutoksen aiheuttajia. Takana on pitkä historiallinen kulku, josta vastuussa olevat eivät aiheuttamansa kriisin seurauksia koe. Kriisien taustalla on myös historiallisia arvoja ja niistä johtuvia rakenteita, kuten kestämätön ylikulutukseen perustuva elämäntapa. Tuota elämäntapaa meidän on muutettava, jotta kestävämpi tulevaisuus voidaan saavuttaa.
Kasvatus ja koulutus ovat avaimia kestävyyshaasteiden ja eriarvoisuuden purkamiseen
Kasvatus ja koulutus ovat koko elämän jatkuvia sosiaalisia ja kulttuurisia prosesseja, ja ne ovat yhteydessä meidän yhteiskunnan syvimpään tasoon, nimittäin arvoihin ja maailmankuvaan. Arvot ja maailmankuva eivät ole pysyviä ja kiveen hakattuja, vaan nekin ovat jatkuvassa muutoksessa. Ja vaikka kuinka haluaisi ajatella jokaisen määrittävän omat arvonsa itse, syntyvät ne kuitenkin vuorovaikutuksessa ympäröivään maailmaan.
Tukemalla kokonaisvaltaisesti kestävän tulevaisuuden vaatimia tietoja ja taitoja, voidaan edistää myös ilmasto-oikeudenmukaisuutta.
Usein syvimpänä ongelmana kestävyyskysymysten ratkaisemisessa ei kuitenkaan ole tiedon ja taidon puute, vaan meiltä puuttuu arvomaailmasta kumpuavaa tahtoa ja rohkeutta tehdä vaikealta tuntuvia valintoja. Tahtotilaa voimme kasvatuksen ja koulutuksen keinoin vahvistaa noudattamalla opetussuunnitelman arvopohjaa.
Saana Ylikruuvi
Blogi on muokattu nuorten ilmastopolitiikan pyöreässä pöydässä maaliskuussa 2023 pidetystä puheenvuorosta. Kirjoittaja on Nuorten Agenda2030 -ryhmän tasa-arvoinen puheenjohtaja kaudella 8/2022-8/2024.
Lähteet:
Salonen, A. O., & Bardy, M. (2015). Ekososiaalinen sivistys herättää luottamusta tulevaisuuteen. Aikuiskasvatus, 35(1), 4–15.
Pulkki, J. (2021). Ekososiaalinen hyve-etiikka. Aikuiskasvatus, 41(2), 102–112.
Helsingin yliopisto. Ekososiaalinen sivistys. Kestävyyspankki