Nuorten Agenda2030 -ryhmän Sara Nymanin puheenvuoro kestävän kehityksen toimikunnan ja kehityspoliittisen toimikunnan yhteiskokouksessa 10.10.2018
Kansainvälisen ilmastonmuutospaneelin uusin raportti ilmastonmuutoksen tilasta ilmestyi maanantaina. Monet päättäjät kertoivat olevansa järkyttyneitä, mutta myös yllättyneitä tuloksista. On hämmentää, että tulokset yllättävät, kun tämä tieto on ollut käsissämme jo paljon aiemminkin, jo silloinkin kun me emme edes olleet vielä syntyneet.
Hiljalleen ihmiset alkoivat tajuamaan, että kyseessä ei ollut vain tavallisuudesta poikkeavan lämmin kesä, vaan uusi normaali, josta nyt saimme vasta kevyttä esimakua. Lämpimät kelit eivät enää yhdistyneet vain positiivisiin mielikuviin, vaan ilmastonmuutokseen ja meitä kaikkia uhkaavaan ympäristökatastrofiiin.
Kesä on jättänyt moniin meistä kalvavan epävarmuuden siitä, että kaikki ei ole kunnossa ja hyvä niin. Tällä kertaa jouduimme lähinnä kamppailemaan ilmastoinnin kanssa ja ruokahuoltomme ansiosta vakavat hävikit sadossakaan eivät vaikuttaneet merkittävästi arkeemme. Nykyisellä kurssilla tulemme kuitenkin vielä olemaan tilanteessa, jossa pula elämän perusedellytyksistä, kuten makeasta juomavedestä ja ruoasta tulee ajamaan yhteiskuntamme syvään kriisiin samalla, kun massiivinen muuttoliike etelästä pohjoiseen kasvattaa painettamme ylläpitää toimivaa yhteiskuntaa.
On naiivia ajatella, että ilmastonmuutos voitaisiin torjua, mutta sitä voidaan hidastaa, jos toimimme nyt. Tähän tarvitaan kansallisella tasolla vaalikaudet ylittävää politiikkaa ja yksilöitä, jotka kykenevät toimimaan yli puoluerajojen. Meillä on oltava yhteinen tahtotila ilmastonmuutoksen hidastamiseksi, sillä kyseessä on vakavin yhteiskuntaamme uhkaava tekijä. Yksikään intressiryhmä eikä yksikään puolue voi tehdä tätä yksin, vaan toimiin tarvitaan koko suomalainen yhteiskunta.
Vaalien lähestyessä nykytilanne ei anna tästä valitettavasti kovinkaan vakuuttavaa kuvaa. Ilmastonmuutos ei ole noussut keskusteluissa ensisijaisen tärkeäksi aiheeksi, vaan politiikan syksyä on värittänyt parlamentaarisen järjestelmämme riitaisuus ja luottamuksen horjuminen kanssaihmisiin. Aina jokin asia tuntuu kiilaavan ilmastonmuutoksen torjunnan edelle. Kaikki vaaleissa valitut poliitikot toimivat viime kädessä koko kansan mandaatilla ja ilmastonmuutoksen kohdalla tulisi tähdätä kaikkien mahdollisten yhteisten nimittäjien löytämiseen, sen sijaan että vastuuta pallotellaan puolueelta toiselle.
Oikeusvaltiossa yhteiskuntaa säädellään ensisijaisesti lakien kautta. Olemme tehneet yhteisen sopimuksen, jossa yksilöinä luovutamme osan vapaudestamme, jotta voisimme yhteisönä elää turvassa ja rauhassa. Niin kauan kuin ilmastotoimet eivät näy konkreettisten lakien säätämisenä, tätä valtaa käyttävät ihmiset epäonnistuvat meidän suomalaisten suojelemisessa. Nuorille ihmisille tämä näyttäytyy erityisen selvänä, sillä kyse on heidän omasta ja tulevien lastensa tulevaisuudesta.
Poliitikot tuntuvat usein pelkäävän, että liian kunnianhimoiset ilmastotoimet eivät saisi kansalaisten hyväksyntää. Me nuoret kuitenkin uskomme, että tämä asia on toisinpäin: suomalaiset ovat paljon valmiimpia mukautumaan uudenlaiseen yhteiskuntaan, kun taas passiivisuus aikamme merkittävimmän poliittisen kysymyksen äärellä on omiaan syömään uskoa parlamentaariseen päätöksentekojärjestelmäämme.
Ilmastonmuutos ei ole ensisijaisesti mahdollisuus kerätä irtopisteitä omalle puolueelle tai uusi bisnesmahdollisuus. Se on pelottava todellisuus, joka näyttäytyy monille jopa pelottavampana kuin sodan uhka. Ilmastonmuutoksen vaikutukset osuvat jo maailman heikoimmassa asemassa oleviin ihmisiin voimalla, joka rajoittaa heidän mahdollisuuksiaan ihmisarvoiseen elämään. Ilmastonmuutoksen myötä kuitenkin kaikki yhteiskunnat tulevat olemaan köyhempiä, kurjempia ja vähemmän hyvinvoivia.
Toivomme, että päätöksentekijämme kantaisivat sen vastuun, joka heille on demokratian nimissä luovutettu, löytäisivät kyvyn toimia pyyteettömästi ja voisivat ylittää erimielisyytensä siinä määrin, että koko yhteiskuntamme etu säilyisi politiikan tekemisen keskiössä, eikä jäisi erilaisten eturyhmien intressien jalkoihin. Nyt on toimittava, meillä on kyllä keinoja päästä tähän tavoitteeseen jos niin haluamme.
Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan avoin kokous Kestävän kehityksen tila ja tulevaisuus -sidosryhmätilaisuudessa 30.5.2018
Nuorten Agenda2030 -ryhmän lausunto tulevaisuusvaliokunnalle:
Arvoisa tulevaisuusvaliokunta ja juhlavieraat. Nuorten Agenda2030 -ryhmä kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi.
Olemme monista asioista samaa mieltä tulevaisuusvaliokunnan Agenda2030 -mietinnön ja kuultujen asiantuntijoiden kanssa. Yhdymme siihen, että kestävän kehityksen tavoitteiden tulisi ohjata poliittista päätöksentekoa eikä toisin päin. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää johdonmukaista politiikkaa ja kirkasta näkemystä suunnasta, johon haluamme yhdessä kulkea.
Nuorten ryhmämme on yhtä mieltä kanssanne myös siitä, että Suomen tulisi nostaa kehitysyhteistyömäärärahansa vähintään 0.7 prosenttiin bruttokansantuotteesta, kun tänä vuonna se jää alle 0.4 prosenttiin. Kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttaminen ei saa jäädä kiinni vain hyvästä tahdosta. Kehityksen edistäminen vaatii konkreettisia toimia, jotka ohjaavat yhteiskuntaamme kohti kestävää tulevaisuutta.
Kuten moni tulevaisuusvaliokunnan kuulema asiantuntija, myös nuorten ryhmämme haluaa kiinnittää erityistä huomiota eriarvoistumiskehitykseen kotimaassamme ja Suomen rajojen ulkopuolella. Mielestämme Suomen globaali vastuu ei tarkoita ainoastaan johdonmukaista kehityspolitiikkaa, vaan esimerkiksi pakolaisten ja paperittomien huomioimista. Kyseiset ihmisryhmät kärsivät ensimmäisten joukossa ilmastonmuutoksen aiheuttamista ongelmista ja elävät eriarvoisessa asemassa valtaväestöön verrattuna. Nuorten ryhmämme toivoo kaiken eriarvoistavan kohtelun kitkemistä. Suomalaiset ovat erinäköisiä, puhuvat eri kieliä ja rukoilevat tai ovat rukoilematta eri tavoin. Kaikki ansaitsevat samat mahdollisuudet.
Eriarvoistumisen lisäksi nuorten ryhmämme haluaa nostaa esiin kysymyksen siitä, onko globaali taloutemme sovitettavissa yhteen ilmastonmuutoksen torjunnan kanssa. Talouskasvun kytkeminen irti fossiilisista polttoaineista ja luonnon resurssien ylikulutuksesta on ilmiselvä vaatimus kestävälle yhteiskunnalle. Tämän ohella meidän tulee pystyä kyseenalaistamaan vanhoja käsityksiämme talouskasvusta ja uskaltaa kysyä, onko olemassa muitakin ratkaisuja hyvinvoinnin toteuttamiseen.
Nuorten Agenda2030 -ryhmän mielestä hyvinvointitalous ei nyt eikä tulevaisuudessa ole mahdollista ilman kestävää kehitystä. Jotta työelämä olisi mielekästä, se ei voi edistää niitä asioita, joista koemme maailmantuskaa. Tulevaisuuden työpaikkoja ei luoda luonnon monimuotoisuuden ja ihmisoikeuksien kustannuksella.
Toteatte mietinnössänne, että talouden rooli on määritettävä uudelleen, jotta kestävä kehitys on mahdollinen. Mitä tarkoitatte tällä? Haluamme kysyä teiltä, arvon tulevaisuusvaliokunta, ovatko teknologiset innovaatiot, kiertotalous tai lainsäädännön muutokset riittäviä keinoja ilmastonmuutoksen torjuntaan vai tarvitsemmeko radikaaleja yhteiskuntavisioita ja muutoksia talousjärjestelmäämme tai elämäntapaamme, jotta tasa-arvo toteutuu ja ilmastonmuutos saadaan pysäytettyä?
Kiitos.