Tässä blogisarjassa Vilho Nuorten Agenda2030 -ryhmästä kirjoittaa pohtivasti nykyisen talousjärjestelmän ongelmista ja niihin esitetyistä, astetta radikaalimmista ratkaisuista. Toisin sanoen ei jämähdetä nykyisen järjestelmän hienosäätöön, vaan esitellään sitä kokonaisvaltaisesti muuttavia ratkaisuja. En ole opiskellut taloustiedettä lukion kurssia enempää, joten tietoni perustuvat omaan lukemiseeni ja havaintoihini. Tarkoituksenani on oppia aiheesta lisää siitä kirjoittaessani, ja teen samalla myös kurssitehtävää kouluun. Tervetuloa oppimismatkalle kanssani!

Tässä blogisarjan viidennessä osassa käsittelen kohtuutaloutta. Kirjoitus perustuu valtaosin Maaseudun Sivistysliiton alaisen poliittisen Ajatuspaja Alkion raportin “Kohtuutalouden vaihtoehto” (Myllylä, 2023) 2. päälukuun ”Mistä kohtuutaloudessa on kyse?. Kirjoituksen alaotsikot ovat raportin mukaiset.

Linkki edelliseen blogiin: Kestävä talous, osa 4: Kohtuutalous (osa 1) – Nuorten Agenda2030 -ryhmäläisen Blogi

”Kohtuutalouden vaihtoehto – Talousajattelun uusi aika nousemassa globaalien kriisien keskellä” –raportti (Myllylä, 2023) on ensimmäinen laatuaan modernia alkiolaisuutta (Wikipedia) edustavan Ajatuspaja Alkion “Kolmannen tien kohtuutalous“ -tutkimushankkeessa, jossa julkaistaan vuosien 2023–2025 aikana 3–4 osaraporttia ja niiden myötä ehdotuksia politiikkatoimiksi.

Tutkimusraportti on luonteeltaan kirjallisuuskatsaus ja hankkeen raporteista kokonaisvaltaisin – loppujen on määrä syventyä tiettyyn alueeseen. Raportti on julkaistu kesällä 2023. Tämä blogikirjoitus on luonteeltaan kommentoiva referaatti raportin toisesta pääluvusta ja jatkuu myöhemmmin vielä yhdellä osalla.

Häiritsevä käsite, mutta etenee ihmisten mielissä

Osio alkaa kohtuutalouden historian pikakertauksella. Käsitteen esittelivät 1970-luvulla Rooman klubin ja teoreetikot planeetan rajojen yhteydessä. Rooman klubi tulikin tunnetuksi sen vuonna 1972 julkaisemasta “Kasvun rajat” -raportista, joka ennusti, “että luonnonvarojen riistäminen ja ylikulutus johtavat vääjäämättä ympäristötuhoon, ellei kehityksen suunta muutu”.

Myllylä (2023, s. 10) toteaa “kasvun” monitahoiseksi ilmiöksi, jollainen on myös kohtuutalous, jolla on kolme pääasiallista näkökulmaa (Spangenberg, 2010, Myllylän, 2023, s. 10 mukaan):

  1. Kasvun määrittäminen yhteiskunnallisesti (kehityksen kannalta) merkittäväksi
  2. Kasvupolitiikka, joka noudattaa uusklassista talousteoriaa
  3. Todelliset taloudelliset, ekologiset ja sosiaaliset vaikutukset

Hickel (2022) toteaa Myllylän (2023, s. 11) mukaan kapitalismin keskeiseksi eroksi muista talouden toteuttamisen muodoista ikuisen talouskasvun tavoittelun. Kohtuustaloudessa puolestaan keskeistä on talouskasvun “pakosta” tai “fetissistä” – ei välttämättä itse kasvusta – luopuminen, joskin materialistisen kasvun tavoittelun on loputtava. Talouden sijaan luonto ja ihmisten hyvinvointi kaikkinensa asetetaan päätöksenteossa ensisijaiseksi ja politisoidaan uudelleen talouskasvu, joka yhä edelleen näyttäytyy yksiselitteisenä välttämättömyytenä puoluerajoista riippumatta. Myös esimerkiksi yksi YK:n kestävän kehityksen Agenda2030 -tavoitteista, numero 8, edellyttää talouskasvua, vaikka se on tosiasiallisesti ristiriidassa muiden tavoitteiden kanssa.

Varsinaisen kohtuutalousliikkeen kerrotaan syntyneen 2000-luvulla ja olleen vahvinta Ranskassa, Italiassa, Espanjassa ja Iso-Britanniassa. Se levisi erityisesti taloustieteen ympäristövaikutukset keskeisiksi nostavissa haaroissa. Kyseessä kerrotaan olevan “taloudellinen, poliittinen, sosiaalinen ja älyllinen liike, joka muodostui maapallon eteläisten maiden kehityskritiikin ja pohjoisten maiden kulutusyhteiskuntakritiikin lähentymisestä”.

Kohtuutalous onkin ottanut jalansijaa tutkimuspiirien lisäksi poliittisella ja kansalaisyhteiskunnan kentällä. Politiikassa se on otettu vahvimmin – joskaan ei kauttaaltaan – omaksi vihervasemmistossa. Moniin maihin on muodostunut paikallisia kohtuusliikkeitä, kuten Suomeenkin. Globaalissa etelässä (Wiktionary) “vaihtoehtoisten tulevaisuuksien keskustelun” todetaan olevan jo pidemmällä kuin Euroopassa. (Myllylä, 2023).

Osion lopuksi Myllylä (2023, s. 12) referoi kohtuutalouden englanninkielisestä degrowth-nimestä käytyä keskustelua, sillä sen on koettu aiheuttavan vääriä mielikuvia sen luonteesta, joka on pohjimmiltaan erilainen kuin nykyinen talousjärjestelmä. Sen jälkeen Myllylä (2023, s. 12 – 13) vielä kokoaa ja jäsentää kahdeksan erilaista kohtuutalouden ja sen toimijoiden ulottuvuutta tai piirrettä. Nämä ovat luettavissa itse tutkimuksesta, jonka linkki löytyy blogitekstin lopusta.

Tieteidenvälinen keskustelu luo tärkeää kertomusta

Myllylän (2023, s. 14) mukaan kansainvälinen kohtuutaloustutkimus on viimeisen vuosikymmenen aikana laajentunut ja kehittynyt sisällöiltään siihen pisteeseen, että on alettu puhua “nousevasta uudesta talousparadigmasta, johon yhdistyy vahvasti post-growth-suuntaus”. Tämä kehityssuunta näkyi Myllylän mukaan selvästi myös Beyond Growth 2023 –konferenssissa, jota avattiin blogisarjan edellisen blogin alkupuolella tarkemmin.

Taloustieteiden sisältä käsin on toisin sanoen muodostumassa “uusi kriittinen koulukunta ekologisen makrotaloustieteen alalla”, josta kumpuavat mm. seuraavat, varsin itsestäänselviltä tuntuvat mutta kuitenkin valtavirtataloustieteessä ainakin viime aikoihin saakka jokseenkin vaietut näkökulmat: sen, että luonnon kantokyky on rajallinen ja talouden siitä riippuvainen sekä se, että ”ekosysteemien rahallinen arvottaminen uusklassisen taloustieteen metodeilla” ei ehkä olekaan ratkaisu ongelmiimme

Kohtuutalouskeskustelu ei kuitenkaan ole rajoittunut vain (ekologisiin) taloustieteisiin, vaan sitä käydään myös monien muiden tieteiden piirissä. Näitä ovat “muun muassa poliittinen ekologia, poliittinen taloustiede, ympäristöpolitiikka ja -filosofia, antropologia, sosiologia, kehitystutkimus ja historia”. (Myllylä, 2023, s. 15).

Luonnontieteiden ja yhteiskuntatieteiden välinen vuorovaikutus on olennaisessa asemassa, sillä kumpikaan näistä ei yksin voi selvittää esimerkiksi talouden ja ympäristön – joista kumpaankin vaikuttavat sekä luonnolliset että yhteiskunnalliset tapahtumat – välistä suhdetta. Onneksi tällaista vuorovaikutusta aktiivisesti harjoitetaankin, Myllylän (2023, s. 15) mukaan mm. EU:n piirissä. Tärkeintä on “uuden, yhteisen kielen ja kertomuksen” – kokonaiskuvan – löytäminen ja sen viestiminen niin päätöksentekijöille kuin koko kansalle.

Taloustutkijoiden parissa on noussut myös “talouden demokratisointi”, ajatus siitä että talous(ajattelu) kuuluu kaikille. Silti kohtuutalousajattelu pysyy “mystisesti vaikeaselkoisena akateemisen norsunluutornin ulkopuolella”; keskustelu siitä ei ole valtavirtaistunut, vaikka sen “katsotaan edenneen akateemisten tieteenalojen välillä siihen pisteeseen, että se on lähellä laajentua yhteiskuntiin”. (Myllylä, 2023, s. 16).

Kun muistetaan, että kapitalismi on vakavassa kriisissä, voisi olettaa, että tämä olisi hedelmällinen maaperä vaihtoehtoisille yhteiskunnan organisointiajatuksille. Mutta […] se ei ole ollenkaan niin. Ihmiset näyttävät pelkäävän muutosta, vaikka ympärillämme on sekasortoa ja ilmasto- ja ympäristökriisit pahenevat nopeasti. Usein siteerattu ilmaisu – ’[on] helpompi kuvitella maailman loppua kuin kapitalismin loppua’ – on yksi ilmentymä tästä muutoksen pelosta”. (Dunlap ym., 2021, Myllylän, 2023, s. 16 mukaan).

Hyppy suoraan taantumaan?

Osion alussa kerrataan (blogisarjan ensimmäisessä osassa läpikäyty) BKT:n käyttö yleisenä edistyksen mittarina, vaikkei sitä siihen ole tarkoitettu, eikä se siihen sovi. Aloituskappaleen lopussa kuitenkin piilee toivoa: YK:ssa suunnitellaan laajempaa seuranta- ja tarkastelukehikkoa sekä 10–20 uutta ohjausindikaattoria edistyksen mittaamiseen. (Hoffren, 2023, Myllylän, 2023, s. 17 mukaan).

Myllylän (2023, s. 17) mukaan Suomen kestävän kehityksen asiantuntijapaneeli, Kestävyyspaneeli, on puolestaan esittänyt, että hallitus ottaisi käyttöön “kokonaiskestävyyden mittarit” päätöksenteon vaikutuksien tarkastelemiseksi. Kolmiosainen mittari arvioisi paitsi talouden kannattavuutta, myös suomalaisten hyvinvointia ja “luontopääomaa”. Paneeli on todennut asian, jonka pitäisi olla itsestäänselvyys: vain BKT:n kasvua seuraamalla asetetaan talouden pitkän aikavälin kehitys vaaraan, sillä BKT ei mittaa luonnonympäristön ja ihmisten hyvinvointia, joihin talouden kestävyys perustuu.

Myllylä (2023, s. 18) kertoo yhden ison ongelman kohtuutalouden kannattajien mukaan olevan, että osa jopa (tai juuri) taloustieteilijöistä “haluaa ymmärtää kohtuutalousidean ‘väärin’ niin, että siinä halutaan talouskasvu negatiiviseksi ja kulutus kokonaan pois. Oletetaan, että vähentämisen tavoite johtaa taantumaan tai vääjäämättä lopulta taloudelliseen romahdukseen, valtion määräämiin säästötoimiin ja sosiaaliseen katastrofiin”. Tämä taas on nykyisen talousjärjestelmän kasvun sakkaamisen aiheuttamista ajoittaisista romahduksista, taantumista ja lamoista, kumpuava (virheellinen) ajatus, että kohtuutalous olisi vastaava katastrofi.

Ajatus on virheellinen, koska “kohtuullistaminen ei kuitenkaan tarkoita yksiviivaisesti talouden supistamista, vaan taloudellisen toimeliaisuuden valikoitua supistamista.” Havainnollisemmin ilmaistuna, materiaalien ja energian kulutusta vähennetään, mutta “kasvua alkaa syntyä uudenlaisen, kestävämmän ja uudenlaisen toiminnan parissa”. Yhteiskunnan toiminta siis muuttuu kokonaisvaltaisesti. Käytännössä kaikki tämä voisi tarkoittaa aivan tuttuja arjen ekotekoja: ruokavaliovalintoja ja energiankulutuksen vähentämistä asumisessa ja liikkumisessa. (Myllylä, 2023, s. 18).

Tehdäkseen ajatuksensa vielä selvemmäksi, Myllylä (2023, s. 18 – 19) luettelee kuusi eroa taantumien ja kohtuutalouden välillä Schmelzer ym. (2022) ja Hickelin (2020) perusteella. Nämä ovat luettavissa itse tutkimuksesta.

Blogiani lukiessa on saattanut aiheellisesti herätä kysymys, miten kaikki tämä sitten toteutettaisiin. Pääluvun lopussa Myllylä (2023, s. 19) johdatteleekin jälleen seuraavaan ja viimeiseen päälukuun: “Miten kohtuutalouteen päästään”. Tästä jatkan myös itse blogisarjan viimeisessä (varsinaisessa) osassa.

Lähteet / Lue lisää:

Kutsu: Kasvun rajoista jo vuosikymmeniä varoittanut Rooman Klubi täyttää 50 vuotta – “Ihmiset tarvitsevat kaksi planeettaa selvitäkseen, kun vain yksi on saatavilla” | Demos Helsinki (sttinfo.fi)

Myllylä, S. (2023). Kohtuutalouden vaihtoehto. Ajatuspaja Alkio. KohtuutaloudenVaihtoehtoFinal-1.pdf (ajatuspajaalkio.fi)

Myllylä, S. Taloutemme perusta on murenemassa- missä on ”Talous B”? – Ajatuspaja Alkio, 18.12.2023

Vilho Ruokolainen

Kirjoittaja on Nuorten Agenda2030 -ryhmän jäsen ja yksi viestintävastaavista kaudella 8/2023–8/2025.


Muok. 26.2. klo 15 ja 16.35.

Share This