The derivative of the natural logarithm is one divided by x. Ymmärsitkö? Ehkä. Luonnollisen logartimin derivaatta on yksi jaettuna x:llä. Ymmärsitkö nyt? Todennäköisesti. Vaikka merkittävä osa suomalaista osaa luontevasti englantia, huomaa moni kyseisten lauseiden sisällön omaksunnan haastavuudessa eron. Käymmehän me koulua sekä keskutelemme usein arjessa vain maksimissaan muutamalla kielellä.
Suomalaisissa kouluissa esiintyvät oppilaiden kielimuurit kohosivat eteeni henkilökohtaisesti vuonna 2021, kun löysin itseni opettamasta mistä x:n löytää ainoastaan kiinaa puhuvalle oppilaalle. Minun ja hänen onneksi matematiikka on pitkälti universaali kieli. On luonnollista, että ymmärrämme ilmiöitä helpoiten omalla äidinkielellämme. Opettajalta ei kuitenkaan ole kohtuullista vaatia yli-inhimillistä kielitaitoa. Muurien murtaminen tuntuu mahdottomalta.
Ajakuluessa myös muurinmurtajien työkalut kuitenkin kehittyvät, ja viimeisimpänä pakkiin on ilmestynyt ihmetystä aiheuttava monitoimityökalu, generatiivinen tekoäly. Opettajan apulaiseksi on jo tänä päivänä mahdollista kouluttaa jokaista maailman kieltä taitava kielimalli, jolloin kukaan luokassa ei jää täysin ilman apua. Tekoälyyn liittyvät ratkaisut myös kehittyvät alati. Tärkeää kuitenkin tekstini edetessä on pitää mielessä, että tekoäly – tai mikään muukaan teknologia – ei tule korvaamaan ihmisen roolia kasvattajana tai sosiaalisena turvana.
En myöskään halua maalata ruusuisia kuvia muistuttamatta, että sudenkuoppiakin tekoälyn kehityksessä on olemassa. Väärinkäytettynä yleisesti kaikki teknologia saattaa vieraannuttaa nuoria kehitykselle tärkeistä sosiaalisista suhteista, sekä totuttaa yksilöitä vääränlaisiin käyttäytymismalleihin. Katse tulee siis pitää eteenpäin samalla muistaen vilkuilla alas mahdollisten kuoppien varalta. On tärkeää jatkaa askeleiden ottamista, sillä horisontissa siintää ratkaisuja kohti tasa-arvoisempaa koulutusjärjestelmää.
Yksinkertaistetusti jokainen koulutusjärjestelmä, joka rakennetaan tyydyttämään jokaista oppijaa, ei viime kädessä tyydytä juuri ketään. Huomaamme olevamme yksilöitä
kuvatessamme niin musiikkimakuamme kuin oppimistottumuksiammekin. Yksi oppii
parhaiten kuvien avulla, toinen lukemalla ja kolmas tehtävien kautta. Luokkahuoneessa on hankala keskittyä, ja aamutuntien energiaistaso ei innosta oppimaan yhtälöistä.
Luokkakokojen kasvaessa on opettajan mahdotonta tyydyttää jokaisen oppijan tarpeet.
Mistä löytää ratkaisu, tai edes askel ratkaisua kohti?
Arvaatkin varmaan jo mitä ehdotan. Tekoälyn avulla voidaan yksilöidä oppimispolkuja, ja
mahdollistaa ajatus oppimisesta jatkumona. Kielimallin on mahdollista oppia käyttäjästä, ja mukauttaa vastauksia yksilölle sopivimmaksi. Jos opit parhaiten tekemällä tehtäviä, ja olet sen kertonut tekoälyyn pohjautuvalle tuutorillesi, voidaan kysymyksestäsi: “Mikä on
Pythagoraan lause?” muodostaa edelleen soveltava kysymys ratkaistavaksesi vaivattomasti sekä paikasta että ajankohdasta riippumatta. Kuulostaako helpolta ja ilmiselvältä ratkaisulta?
Sitä se ei valitettavasti pelkästään ole.
Haasteena sekä tämänkaltaisen ratkaisun toteutumisessa käytännön tasolla tulee olemaan tekoälyn käytön hallitseminen. Kirjoitushetkellä tekoälyn käyttäminen vaatii yksilöltä toiminnanohjausta, taitoa kysymysten asetteluun sekä ymmärrystä kysyä jatkokysymyksiä. Taidon hallitseminen ei siis ole itsestäänselvyys, vaan sen eteen tulee nähdä vaivaa niin yksilön kuin yhteiskunnankin tasolla. Eivätkä tekstissä jo esittämäni ratkaisun kaltaiset työkalut loksahda käyttäjilleen käteen täysin vaivatta. Kuitenkin sosiaalinen kestävyys kasvaa eittämättä tulevaisuuden perustaidon lisääntyessä, jokaisen saadessa taskuihinsa uuden internetiin tietyiltä osin verrattavissa olevan työkalun – tekoälyn.
Mikäli – eittämättä myös optimistiset – kuvaukseni toteutuvat, lisääntyy sosiaalisen
kestävyyden ohella myös väistämättä taloudellinen kestävyys. Personoidun tuen
mahdollistama yleinen osaamistason kasvu resonoi luonnollisesti työelämän kompetenssin kanssa, joka voi edelleen mahdollistaa muun muassa uusien innovaatioiden synnyn. Koulutuksen taloudellista kestävyyttä voi olla mahdollista lisätä esimerkiksi siirtämällä resurssien painoarvoa korostamaan oppijoiden sosiaalista kohtaamista.
Teknologiset innovaatiot ovat välttämättömyys kestävän kehityksen tavoitteiden
saavuttamiseksi. Niihin tulee siis suhtautua optimisesti, mutta ei kuitenkaan naiivisti.
Koulutuksen laatu sekä tasa-arvo eivät ole ainoita osa-alueita, jotka tulevat hyötymään
tekoälyn kehittymisestä. Esimerkiksi tekoälyn avulla on mahdollista löytää kestäviä
ratkaisuja niin ilmastonmuutoksen kuin terveydenhuollon saralla. Elämme todella
merkityksellistä, nopeatahtista sekä mielenkiintoista aikakautta. Näin ollen jokaisen
yksilönkin kannattaisi tutustua edes hiukan tekoälyyn, sillä uusiin teknologioihin liittyvän
tiedon sekä ymmärryksen lisääntyessä kasvaa myös yksilöiden välinen tasa-arvo.
Mitä siis odotat? Mene, kokeile ja opi!
Kirjoittajasta:
Johannes Korpela on helsinkiläinen tekniikan ylioppilas ja Nuorten Agenda 2030 -ryhmän jäsen. Vapaa-ajallaan hän työskententelee tekoälyn kanssa projektissaan Assari. Johannes uskoo tekoälyn tuovan yhteiskuntaamme merkittäviä, erityisesti myös positiivisia, muutoksia jo seuraavien vuosien sisällä.
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.